MItä mulle oikeastaan kuuluu just nyt

Otsikossa se jo tulikin. No. Just nyt nyt on vähän krabbe, koska eilen päättyi seitsemän päivän työputki, jota (mielestäni) ansaitusti nollasin Brewdogissa, ja sen päälle join pois nurkissa pyörineen valkkarinpuolikkaan. Vaikka ilta päättyi jo ennen puoltayötä, eikä nautitun alkoholin määräkään päätä huimannut, ei ikä näköjään tule yksin. Tämä päivä on mennyt pyjamassa pyöriessä iloisesti hukkaan, mutta olkoon. Ehkä tää on just sitä mitä tarvitsen just nyt.

Mutta jos nyt kuitenkin kertoisin niitä oikeita kuulumisia, eli tilannekatsausta tänhetkiseen elämään noin niinkuin ylipäätään.

Lontoossa olen ollut noin kolmisen kuukautta. Asun Hendonissa, eli north west alueella. Metrolla pääsee vartissa Camdeniin, 40 minuutissa Shoreditchiin ja puolessa tunnissa keskustaan. Ei ollenkaan huono noin niinkuin Lontoon mittapuulla. Hendon on kohtuu turvallinen ja rauhallinen asuinalue(taas sillä Lontoon mittapuulla). Paljon juutalaisia, ja toisaalta paljon itäeurooppalaisia maahanmuuttajia. Välillä on jotain hässäkkää, eikä tuo aseman seutu pimeällä erityisemmin houkuttele, mutta enimmäkseen koen oloni ihan turvalliseksi.

Asun edelleen hostellissa. Kyllä vaan. Osittain säästösyistä ja osittain laiskuuttani. Lontoo on aivan helvetillisen kallis kaupunki asua, ja edellinen työni oli osa-aikaista, joten en uskaltanut lähteä asuntoa(who am I kidding? Jotain vaatekomeron kokoista huonetta) edes miettimään. Nyt ois plakkarissa kokopäivätyö, joten poismuuttamista vois pikkuhiljaa alkaa harkita. Hostellissa asuminen ei täällä ole mitenään harvinaista, meilläkin pitkäaikaisimmat ihmiset on olleet täällä yli vuoden. Kertoo jotain siitä, kuinka absurdi tän kaupungin hintataso on. Mulla on tällä hetkellä varsin mukavat oltavat, jaan kolmen hengen huoneen mun kahden kaverin kanssa.

Tai no, toinen niistä on kyllä jo enemmänkin kuin kaveri. Reilun kuukauden verran on kuvioissa pyörinyt eräs uusiseelantilainen. Jep jep. ja niinkuin mä Australian jälkeen vannoin, etten enää ikinä ala millekään kenenkään Euroopan ulkopuolelta olevan kanssa. Miten meni noin niinkuin omasta mielestä?

Oon duunissa Camden Townin Vansilla (mikäli joku ei tiedä, on Vans kenkä- ja vaatemerkki). Kävi tuon työn suhteen aikamoinen munkki, sillä Vans on yksi mun lempibrändejä, ja lisäksi etenemismahdollisuudet tuolla on todella hyvät. Tykkään mun työstä ihan hulluna, vaikka se todella väsyttävää ajoittain onkin. Pesti on kokoaikainen, mikä tarkoittaa täällä yleisesti 45h viikossa. työajat vaihtelee 08.00 ja 19.30 välillä.

Vapaa-aikana pyörin enimmäkseen Camdenissa tai itäpuolella Shoreditchin alueella. Mikäli eksyn yöelämään, päädyn lähestulkoon aina Camdenin alueelle, koska sieltä on kohtuullisen helppoa ja turvallista päästä kotiin. Lisäksi Camdenissa on tällaiselle rokkia rakastavalle varsin monta paikkaa mistä valita. Sen kummempia harrastuksia ei tällä hetkellä ajan- ja rahanpuutteen vuoksi ole, lähellä olevaa edullista kuntosalia olen arasti tässä silmäillyt jo jonkin aikaa. Ehkä mä tässä joku päivä otan itseäni niskasta kiinni.

Siinäpä se elämä  ja arki tällä hetkellä pähkinänkuoressa. Nyt ajattelin vetäytyä peiton alle turkinpippuripussin(kiitos Merimieskirkon suomikaupalle <3 ) ja läppärin kanssa, ja viettää seuraavan parituntisen suomalaisen laatuviihteen parissa. Listalla on ainakin Ensitreffit alttarilla, joten aivojen ylikuormittumisesta ei ole pelkoa.

Terveisiä Lontoosta!

Oon mestari alottaan näitä blogeja, ja vielä parempi hylkäämään ne, kun into ja kiinnostus lopahtaa, tai kuten viimeisimmän suhteen kävi, kameran edessä oleminen kävi ylivoimaisen vaivaannuttavaksi. Ei taida tästä tytöstä tulla rättibloggaria(vaikka kieltämättä edellytykset siihen alkais olla aika kohillaan, kiitos Camdenin vintagekauppojen ja nykyisen duunin)

Anyhow. Olkoon tämä blogi tämmönen rennolla otteella väsätty kuulumistenpäivittelypaikka, jotta ihmiset( lähinnä varmaan Äiti ja Iskä) pysyis kärryllä, että miten elämä täällä Lontoossa rullaa.

Niin. Lontoossa. Paljon on vettä virrannut Vantaassa ja asioita ehtinyt tapahtua viimeisen puolen vuoden aikana. Tämän seurauksena Australian aurinko jäi taakse, ja vaihtui kesäkuussa Englannin vesisateisiin. No, ei täällä aina sada, nytkin huidellaan yli kahdenkymmenen asteen lukemissa ja koko elokuu oli varsin lämmin ja aurinkoinen. Mutta kun juhannuksen kieppeillä tänne saavuin laukku täynnä ihania kesähörselöitä, ja vastassa oli suomalaista kesäkeliä läheisesti muistuttava 15c ja vesisadetta, niin ei paljoa hampaita naurattanut. Vitutti kuin sitä kuuluisaa oravaa pakkasella.

Nojoo. Säästä(kin) voin tehdä oman postauksen sitten joskus.

Tosiaan. Oon asunut Lontoossa nyt kesäkuusta asti. Päädyin tänne varsin impulsiivisen päätöksen seurauksena oltuani täällä ensin muutaman päivän lomalla. Kaupunki varasti sydämeni ja mielikin kaipasi muutosta, joten aikalailla kuukautta myöhemmin ostin menolipun takaisin, pakkasin laukut, ja nostin Helsinki-Vantaalla tilini tyhjäksi. Kirjaimellisesti. Bookattuna oli ensimmäisen viikon majoitus, ja rahaa tarpeeksi ensimmäisen kuukauden elämiseen. Kuukauden aikana oli siis saatava elämä järjestykseen ja tehtävä päätöksiä, eli löydettävä kokoaikainen duuni tai palattava Suomeen. Täällä ollaan edelleen, joten asiat on pikkuhiljaa järjestyneet. Itkulta ja hammastenkiristelyltä ei todellakaan olla vältytty, mutta päivä kerrallaan on eteenpäin silti päästy.

Tänne ajatelin päivittää kuulumisiani, ja (varsin subjektiivisia) kokemuksia ja havaintoja Lontoosta ylipäätään. Kuvia tulee, kunhan jaksan kaivaa hyllyni kätköistä sinne maastoutuneen USB piuhan, jotta saan puhelimen muistin tyhjennettyä. On muuten ollut työn alla vasta noin kuukauden verran sekin homma. Tough life.